Tunnelma tapahtumassa oli ihan huikee, ihmiset kannusti omia läheisiään ja jotkut kilpailijat juoksivat maratonin kerätäkseen rahaa esimerkiksi diabeetikoille. Eli osallistuessa London Maratoniin täytyy tehdä rahan keruu hyväntekeväisyyteen vähintään 2000 punnan arvosta. Paikallisille tapahtuma oli tosi iso ja kaikki oli mukana kannustamassa.
Oli ihan huikeeta nähä miten ihmiset jakso fyysisesti sekä henkisesti juosta niin pitkän matkan.
Arki täälä Lontoossa ei oo kyl kaiheesti ihmeellisempää ku suomessakaa, tottakai eri maisemat ja eri kieli tuo jännistystä mut siihen tottuu todella nopeesti. Tärkeintä mun mielestä kumminki on työ paikka ja sen monipuolisuus. Toimistossa istumii kävi tylsäks nopeesti ni mäki sain mahollisuuden käydä saattamassa Kiinasta tulevat oppilaat lontoolaiseen kouluun. Se oli kyl ihan huippu päivä, aamulla aikaisin tavattiin kolleegani kanssa ealing brodwayllä ja tavattii oppilaat lähellä koulua, jossa vietettiinkin koko päivä oppilaiden kanssa.
Tutustuin yhteen heidän ohjaajaan Amberiin ja meillä olikin todella mukava päivä vaikka en mä mitään ymmärtäny kiinan kielestä oli mulla silti mukava työpäivä uusien ihmisten kanssa.
Mulla on kyllä ollut ihan parasta aikaa Lontoossa ja se alkaa tuntuu jo luontevalta liikkua metroilla ja puhua englantia. Toisen maan tapoihin ja järjestelmiin oppii nopeesti, metroilla on yllättävän helppo liikkua ja valmisruoka on täälä se elämän lähde. Parin viikon jälkee alkaa jo ärsyttää et metro tule vasta kahden minuutin päästä vaikka Suomessa busseja voi joutua odottamaan kymmeniä minuutteja. Ohimennen otetaan latte ja kahvinkeitintä täälä ei tunneta, ruisleipää tuli ikävä jo ekan viikon jälkeen.
Käytiin Yo sushissa ja löysin kivan kyltin metroilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti